Suomalaisessa työllisyyspoliittisessa keskustelussa vilkkuvat perinteisesti suuret teollisuushankkeet, akkuklusterit ja ulkomaisten investointien houkuttelu. Minulla ei ole mitään vastuullista suurteollisuutta vastaan, mutta ihmettelen, miksi pienyrittäjissä piilevää potentiaalia ei pidetä pinnalla, kun puhutaan työllisyydestä.
Koko 2000-luvun uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001–2019 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 160 646 hengelle. Näistä työpaikoista 81 095 syntyi alle 50 hengen yrityksiin. Yritysten 445 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (57,5 %) syntyy pk-yrityksissä.
Suomessa on noin 295 000 yritystä. Niistä 93 prosenttia on mikroyrityksiä eli alle 10 hengen yrityksiä. Näissä kaikkein pienimmissä yrityksissä piilee valtava potentiaali. Ajatelkaapa, jos vaikka 30 % mikroyrityksistä palkkaisi yhden työntekijän lisää, toisi se 82 500 uutta työpaikkaa.
Olen itse yrittäjä ja tiedän hyvin, millaista yrittäjän arki on. Haluankin edistää nimenomaan pk-yritysten asemaa ja auttaa niitä kasvamaan.
Monet yksinyrittäjät eivät koskaan palkkaa sitä ensimmäistäkään työntekijää. Ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen tulee tehdä helpoksi. Vihreiden ohjelmaan on kirjattu yrityksen ensimmäisen työntekijän työnantajamaksujen poistaminen ensimmäisenä vuonna. Yksi vuosi menee kuitenkin todella nopeasti yrittäjän elämässä, ja jotta yrittäjä voisi palkata yhden uuden työntekijän, tulee liikevaihto tuplata. Harva yritys – suuri tai pieni – siihen pystyy.
Pienyrittäjien työnantajamaksuja ja byrokratiaa pitää radikaalisti vähentää. Yrittäjillä pitää olla mahdollisuus keskittyä yrityksensä kasvattamiseen sen sijaan, että aika menisi hallintoon. Verottajan tulee antaa pienyrittäjälle tilaa hengittää ja kasvaa eikä imeä mehuja kuiviin heti alkutaipaleella. Mielestäni kolmen ensimmäisen työntekijän työnantajamaksut voitaisiin poistaa kolmeksi vuodeksi. Tämä antaisi yritykselle hyvän lähtöuran ja kannustaisi yksinyrittäjää rakentamaan tiimiä sen sijaan, että yrittäisi tehdä kaiken itse.
Toinen konkreettinen keino pienten yritysten avuksi olisi nostaa pienyritysten alv-velvollisuuden rajaa 15 000 eurosta 50 000 euroon. Briteissä raja on 80 000 puntaa eli valuuttakurssista riippuen noin 100 000 euroa. On kansantaloudellisesti järkevää kannustaa ihmisiä työllistämään itse itsensä.
Yrittäjät menestyvät yhteisöissä. Rakentakaamme osaamiskeskuksia uuden talouden teemoja tukien: matkailu, puhdas ruoka, kiertotalous, digitalisaation tuomat mahdollisuudet, metsätalous ja korkeamman jalostusasteen puutuotteet sekä vihreän siirtymän ratkaisut. Kasvua on helpompi rakentaa yhteisten teemojen ympärille.
Saimaan alueelle myönnetty Euroopan ruokapääkaupunki 2024 -tunnustus on erinomainen esimerkki yhteisen brändin alle rakentuvasta kasvusta. Olisi syytä miettiä, mitkä muut teemat voitaisiin nostaa alueen kärjiksi ja sitoutua yhdessä niiden toteuttamiseen.
Elinvoimainen pienyrittäjien verkosto tuo työtä ja synnyttää myös hartaasti kaivattuja kestäviä innovaatioita. Kun kannustamme yrittäjiä onnistumaan, luomme kestävää hyvinvointia koko maahan.
Yhdessä menestymme!